Aino päivittää:
Herrajumala. Kuolen.
Tänään oli yhteensä 2 tuntia balettia sekä noin 1,5 tuntia pyöräilyä ja kävelyä. Keho ei tottele.
Viikon kolmas? neljäs? balettitunti oli sitä että jalkani ei muistanut, miten tendu tehdään.
Olen myös turvonnut käsittämättömästi. Johtuen mahdollisesti mm. siitä että eilen söin pienen pussin sipsejä ja lihapiirakan järkyttävään nälkään, mässäilyhimoon ja rasvan ja suolan tarpeeseen. Keho vaatii polttoainetta lisääntyneeseen energiantarpeeseen - eikö vaan? Asiahan tasapainottuu.
Ainakin niin toivon.
Muitakin ärsyttäviä sivuvaikutuksia on.
Vahvistuneet selkä- ja vatsalihakset ovat pöhöttäneet vyötäröni paksuksi.
Eräs tuttu kysyi tänään, olenko raskaana.
Lohdutan itseäni sillä, että nämä kaikki ovat shokkireaktioita siihen, että liikuntaa on lisätty nopeasti ja paljon. Nuorempana en olisi edes halunnut tehdä tällaista, sillä ajattelin shokkien olevan väkivaltaa keholle. Nykyään ajattelen, että pieni reipas buusti silloin tällöin ei tee pahaa, päinvastoin. Kunhan antaa myös lepoaikaa.
Tällä hetkellä lähinnä sadattelen sitä, kuinka huonossa kunnossa olen ja olen ollut.
Hitto vie Ella Eronen! Minulla ei ole ollut sinun itsekuriasi!
Teininä kesälukiossa nousin tuntia paria muita ennen joogaamaan ja juoksemaan. Vielä yliopistossa ja TeaKin ekalla tein joka aamu jumppa- ja joogaharjoituksia ja laskin, että viikossa tulee ainakin neljä, viisi kunnon liikuntasessiota. Mitä sitten tapahtui? Laiskuus. Ja aikuisuus. Ehkä ne ovat sama asia?
Nyt en anna periksi. Ella käveli keikkamatkoilla Hämeenlinnasta Helsinkiin, kun muut menivät autolla. Hän hyppäsi joka aamu tuhat kertaa hyppynarulla. Ja eli mieli kirkkaana 78-vuotiaaksi.
Ella on esikuvani.
Mieli on tänään paljon pirteämpi kuin eilen. Energiaa on muutenkin enemmän.
Ehkä minäkin tästä nousen. Kyllä nousen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti